Hyi kamala. En kyllä ikinä enää laita päälleni mitään tämän tiukempaa - okei, eihän toppi vielä tiukka ollut mutta hyiii silti, normaalisti minulla oli jotain hupparia tai kolitsia mutta kai sitä kerran vuodessa piti mennä ihmisten ilmoille ...
Menin Marun, Julian, Innan ja Meijun kanssa kimppakyydillä keilahallille, jossa vyöryimme sisälle, löytäen muun porukan: pikkujouluporukkaan kuului aiemmin mainittujen lisäksi Veera, joka pomppi mahdollisesti tiukimmissa hiletopissa jonka oli nähnyt, Oskari, joka irvisteli laittautuneelle Marulle, Mistral sekä Petra. Milakin raahautui pian paikalle, löhöten kuitenkin suurimman osan ajasta keilahallin sohvilla, vaikka kävikin välillä keilailemassa omalla vuorollaan. Petra ja Julia pitivät Milalle seuraa, kun taas Mistral, Veera ja Meiju olivat liittoutuneet ja olivat hyvää vauhtia viemästä parhaiden pisteiden paikat pienessä leikkimielisessä kisassamme.
Parin tunnin päästä Veera oli lopulta parin pisteen ja keilan avulla päässyt ohi Mistralin ennätyksen, joten kun Veera oli palkittu ilmaisella limsalla aloimme pakkautua autoon. Oskari otti kyytiinsä Julian, Veeran, Petran ja Meijun kun taas minun autooni tuli Mila, Inna, Mistral ja Maru. Matkalla kohti tallia kävimme hakemassa perhepizzan, kuten toinenkin autolastillinen. Kun italialainen herkku oli auton etupenkillä levittämässä hajuaan koko autoon, matka jatkui tallille.
Tallissa pakenimme tuulta ja tuiskua sisälle, joskin Maru kipitti katsomassa, että tallissa ja pihatossa oli kaikki hyvin, ettei tarvinnut loppuyön aikana hevosista murehtia.
Oskari ja Mila olivat raavaita miehiä vahvoja ja kantoivat keittiön pöydän syrjempään, kun minä levittelin parit pelit, kuten twisterin ja aliaksen. Siinäpä sitä iltaa sitten ehtikin kulua, kun kaatuilimme sinne tänne, kun kaikkien oikea jalka yritti pysytellä punaisella täplällä ... Aliaksesta taas oli tulossa melkoinen sota, mutta lopulta kello löi senverran, että Petra lähti kohti kotia myrtyneenä, kun muu porukka jäi ryypiskelemään. Tuokin likka täyttäisi kuun lopussa 18, kyllä se sitten ensi vuonna saisi alkomahooliakin käyttää ...
Hilpaisin laittamaan saunan päälle, kun muut alkoivat kaivella omia juomiaan ja Oskari yritti jo tiirikoida itsensä minun viinakaappiini. Itse vetelin siideriä melkeinpä kaksin käsin, olut ei ollut minun juttuni - sama koski viinejä.
Kaikilla tuntui olevan hauskaa - ja meno alkoi olla sen mukaista. Saunakin oli ehtinyt lämmetä mukavasti, joten porukat ottivat jääkaapissa olleet oluet ja siiderit mukaansa ja hiipparoimme saunomaan Oskarin ruikuttaessa, että eikö hänkin voisi tulla.
Saunominen oli nopeasti ohitse, kun Mistralia alkoi huipata ja päätime muutkin päästää Oskarin valtaamaan saunan ja menisimme itse pukemaan ja siitä sitten mahdollisesti vielä jatkamaan baaria kohti. Kellokin alkoi jo olla kahdentoista verran, kun kaikki olivat pukeissa ja Veera alkoi kysellä, lähtisikö joku vielä baariin. Lähdimme koko porukka baariin tilataksilla, hihitellen koko matkan typerille jutuille - kuskilla oli varmaan kestämistä.
Baarissa kului muutama tunti, kunnes valomerkki alkoi lähentyä. Kaikki muut lähtivät kotia kohden, mutta Mila, Oskari ja Veera tulivat mielummin minun talooni yöpymään - Mila valitteli riitelyään Joonaksen kanssa ja Oskari ja Veera vain olivat liian laiskoja.
Räkätimme jälleen koko matkan taksissa mitä oudoimmille jutuille ja loppujen lopuksi kuka rojahti minnekkin nukkumaan - itse olin varmaan ensimmäinen nukahtaja - kaaduin sohvalle ja sammuin kuin saunalyhty siihen.
Seuraava aamuna kuola poskella olo ei ollut enää niin railakas ... Mutta eipä ollut ilmeisesti muillakaan, kun kahdeksannen päivän aikana näkyi kalpeita naamoja ja fanta-pulloja. Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi!
Menin Marun, Julian, Innan ja Meijun kanssa kimppakyydillä keilahallille, jossa vyöryimme sisälle, löytäen muun porukan: pikkujouluporukkaan kuului aiemmin mainittujen lisäksi Veera, joka pomppi mahdollisesti tiukimmissa hiletopissa jonka oli nähnyt, Oskari, joka irvisteli laittautuneelle Marulle, Mistral sekä Petra. Milakin raahautui pian paikalle, löhöten kuitenkin suurimman osan ajasta keilahallin sohvilla, vaikka kävikin välillä keilailemassa omalla vuorollaan. Petra ja Julia pitivät Milalle seuraa, kun taas Mistral, Veera ja Meiju olivat liittoutuneet ja olivat hyvää vauhtia viemästä parhaiden pisteiden paikat pienessä leikkimielisessä kisassamme.
Parin tunnin päästä Veera oli lopulta parin pisteen ja keilan avulla päässyt ohi Mistralin ennätyksen, joten kun Veera oli palkittu ilmaisella limsalla aloimme pakkautua autoon. Oskari otti kyytiinsä Julian, Veeran, Petran ja Meijun kun taas minun autooni tuli Mila, Inna, Mistral ja Maru. Matkalla kohti tallia kävimme hakemassa perhepizzan, kuten toinenkin autolastillinen. Kun italialainen herkku oli auton etupenkillä levittämässä hajuaan koko autoon, matka jatkui tallille.
Tallissa pakenimme tuulta ja tuiskua sisälle, joskin Maru kipitti katsomassa, että tallissa ja pihatossa oli kaikki hyvin, ettei tarvinnut loppuyön aikana hevosista murehtia.
Oskari ja Mila olivat raavaita miehiä vahvoja ja kantoivat keittiön pöydän syrjempään, kun minä levittelin parit pelit, kuten twisterin ja aliaksen. Siinäpä sitä iltaa sitten ehtikin kulua, kun kaatuilimme sinne tänne, kun kaikkien oikea jalka yritti pysytellä punaisella täplällä ... Aliaksesta taas oli tulossa melkoinen sota, mutta lopulta kello löi senverran, että Petra lähti kohti kotia myrtyneenä, kun muu porukka jäi ryypiskelemään. Tuokin likka täyttäisi kuun lopussa 18, kyllä se sitten ensi vuonna saisi alkomahooliakin käyttää ...
Hilpaisin laittamaan saunan päälle, kun muut alkoivat kaivella omia juomiaan ja Oskari yritti jo tiirikoida itsensä minun viinakaappiini. Itse vetelin siideriä melkeinpä kaksin käsin, olut ei ollut minun juttuni - sama koski viinejä.
Kaikilla tuntui olevan hauskaa - ja meno alkoi olla sen mukaista. Saunakin oli ehtinyt lämmetä mukavasti, joten porukat ottivat jääkaapissa olleet oluet ja siiderit mukaansa ja hiipparoimme saunomaan Oskarin ruikuttaessa, että eikö hänkin voisi tulla.
Saunominen oli nopeasti ohitse, kun Mistralia alkoi huipata ja päätime muutkin päästää Oskarin valtaamaan saunan ja menisimme itse pukemaan ja siitä sitten mahdollisesti vielä jatkamaan baaria kohti. Kellokin alkoi jo olla kahdentoista verran, kun kaikki olivat pukeissa ja Veera alkoi kysellä, lähtisikö joku vielä baariin. Lähdimme koko porukka baariin tilataksilla, hihitellen koko matkan typerille jutuille - kuskilla oli varmaan kestämistä.
Baarissa kului muutama tunti, kunnes valomerkki alkoi lähentyä. Kaikki muut lähtivät kotia kohden, mutta Mila, Oskari ja Veera tulivat mielummin minun talooni yöpymään - Mila valitteli riitelyään Joonaksen kanssa ja Oskari ja Veera vain olivat liian laiskoja.
Räkätimme jälleen koko matkan taksissa mitä oudoimmille jutuille ja loppujen lopuksi kuka rojahti minnekkin nukkumaan - itse olin varmaan ensimmäinen nukahtaja - kaaduin sohvalle ja sammuin kuin saunalyhty siihen.
Seuraava aamuna kuola poskella olo ei ollut enää niin railakas ... Mutta eipä ollut ilmeisesti muillakaan, kun kahdeksannen päivän aikana näkyi kalpeita naamoja ja fanta-pulloja. Ensi vuonna ehdottomasti uusiksi!